REETTA KOKKAA: TEXMEX-LASAGNE

Mun on aivan pakko jakaa teidän kanssa tämä superhyperhyvä Hellapoliisin kirjasta sekä sivuilta bongattu lasagne-resepti! Jos tykkää vähääkään tulisemmasta ruuasta, tämä resepti on nappivalinta testattavien ruokien listalle.

Texmex-lasagnen valmistukseen tarvittavat ruoka-aineet ovat: jauheliha (400g), iso punasipuli, 3-4 valkosipulin kynttä, tacomauste (oman maun mukaan, itse käytin koko pussin), paprika, tomaattimurska (250g), salsakastike (1 prk), ruokakerma (2-2,5dl), jalapenot, juustoraaste (250g), minitomaatit sekä tietenkin lasagnelevyt.

Sitten niihin valmistusohjeisiin ja -vaiheisiin!

1. Pilko puna- sekä valkosipuli. Paista sipulisilppu sekä jauheliha paistinpannussa - tai mikäli haluat olla kaukaa viisas ja välttyä ylimääräiseltä tiskiltä, paista sipulit ja jauheliha kattilassa.

2. Kypsennettyäsi sipulit ja jauhelihat, (siirrä seos kattilaan ja) mausta se tacomausteella oman makusi mukaan.

3. Lisää joukkoon pilkottu paprika ja kääntele hetki.

4. Lisää kattilaan tomaattimurska, salsakastike,kerma ja jalapenoviipaleet, kiehauta.

5. Sekoita joukkoon vielä juustoraaste (sekä minitomaatit, mikäli suinkin muistat).

6. Jaa kastike (ne minitomaatit) ja lasagnelevyt kerroksittain uunivuokaan aloittaen urakan kastikkeella, jatkaen (minitomaateilla ja) lasagnelevyillä sekä päättäen sen lopulta viimeiseen kastikekerrokseen. Lasagnen päälle voi lisätä vielä minitomaatin puolikkaita ikään kuin koristukseksi.

7. Kypsennä lasagnea 175-asteisessa uunissa uunin keskitasolla noin 40 minuuttia.

Texmex-lasagne on ehkä lempiruokani. Paljon rakkautta reseptin keksijälle! ♥

Pidättekö te lukijat tulisemmasta ruuasta vai oletteko miedompien makujen ystäviä? Kertokaa! :-)

MIELENSÄ HYVINVOINNIN EDISTÄMISESSÄ EI OLE MITÄÄN HÄVETTÄVÄÄ

Mediassa liputetaan äärettömyyksiin asti fyysisestä hyvinvoinnista - siitä kuinka tärkeää ja hatun noston arvoista on olla tikissä. En todellakaan kiellä hyvän fyysisen kunnon merkitystä, mutta miksi lihakset tuntuvat tyystin syrjäyttäneen henkisen hyvinvoinnin roolin niin kutsutun "hyvän" elämän saavuttamisen suhteen? Meille tyrkytetään liiallisuuksiin asti vaihtoehtoja kuntosaleista uusiin muotijoogiin fyysisen hyvinvointimme edistämiseksi. Miksei meille kerrottaisi avoimesti siis myös paikoista, missä voisimme edistää henkistä hyvinvointiamme?
 Totta kai fyysinen hyvinvointi ja hyvä fyysinen kunto ovat yhteydessä henkiseenkin puoleen, mutta kaikkia henkisiä ongelmia ei liikuntakaan yksin kykene eliminoimaan, vaikka eri liikuntamuodot helpotusta ongelmiin tarjoaisivatkin. Ihminen tarvitsee ympärilleen ihmisiä, jotka kuuntelevat ja antavat vastauksia elämän askarruttaviin kysymyksiin. Tuollaisina ihmisinä voivat toimia tottakai esimerkiksi perheenjäsenet ja ystävät, mutta toisinaan ulkopuolisen ihmisen kanssa jutteleminenkin voi avata silmiä ja ovia uusiin ajatusmaailmoihin.

Minä voin rehellisesti myöntää käyttäväni ulkopuolisia avuja henkisen hyvinvointini edistämiseksi. Käyn säännöllisin väliajoin keskustelemassa psykologin luona, enkä koe asiassa mitään hävettävää. Psykologi-käynnit ovat kasvattaneet minua ihmisenä ja kykenen nyt paremmin ymmärtämään omia tunteitani sekä oikeuksiani. 
Kyse ei ole siitä, että perheoloni lapsuudessa olisivat olleet huonot tai etten voisi keskustella vanhempieni kanssa tänä päivänä asiasta kuin asiasta. Päinvastoin. Perheeni on maailman ihanin, enkä parempaa voisi toivoa. Ulkopuoliselle ihmiselle juttelemisella haenkin ehkä ulkopuolista vahvistusta ja tukea pulmieni ratkaisemiseksi, sillä esimerkiksi vanhempieni vinkit tuntuvat tulevan jollain tapaa "liian läheltä", vaikkakaan niidenkään tarjoamaa apua ei passaa väheksyä.

Olen luonnostaan hieman melankolinen ihminen ja pidän asioita herkästi sisälläni. En halua vaivata ihmisiä - etenkään läheisiäni - omilla ongelmillani, sillä en halua heidän alkavan kantaa huolta liiaksi asti. Siksi psykologille hakeutuminen tuntui minulle luonnolliselta vaihtoehdolta. Psykologi on henkilö, johon muodostuu tietynlainen side, joka on kuitenkin avoin, mutta ei liian läheinen. Hänelle voi huoletta purkaa sydäntään ja saada kysymyksiinsä vastauksia ulkopuoliselta kantilta.

Voisin paasata tästä asiasta loputtomiin, mutta veikkaan, ettei kovinkaan moni jaksaisi keskittyä kilometrien mittaiseen tekstipainotteiseen postaukseen. Toivon, että tämän postauksen lukeneet ihmiset ymmärtäisivät, ettei terapiassa käyminen tai vaikkapa henkiset retriitit ole hullujen hommaa, vaan verrattavissa esimerkiksi hammaslääkärissä suoritettavaan hampaiden tarkastukseen ja kunnon kartoitukseen. 

Mikäli susta tuntuu, että vaikkapa juuri psykologille jutteleminen edistäisi sun henkistä hyvinvointia, niin älä suotta arastele: 
Mikäli uskallat hakea apua, olet rohkea oman elämäsi sankari. Et todellakaan hullu tai säälittävä nössö!

Pitäkää huolta itsestänne - niin fyysisesti kuin henkisestikin! ♥