REETTA KOKKAA: TEXMEX-LASAGNE

Mun on aivan pakko jakaa teidän kanssa tämä superhyperhyvä Hellapoliisin kirjasta sekä sivuilta bongattu lasagne-resepti! Jos tykkää vähääkään tulisemmasta ruuasta, tämä resepti on nappivalinta testattavien ruokien listalle.

Texmex-lasagnen valmistukseen tarvittavat ruoka-aineet ovat: jauheliha (400g), iso punasipuli, 3-4 valkosipulin kynttä, tacomauste (oman maun mukaan, itse käytin koko pussin), paprika, tomaattimurska (250g), salsakastike (1 prk), ruokakerma (2-2,5dl), jalapenot, juustoraaste (250g), minitomaatit sekä tietenkin lasagnelevyt.

Sitten niihin valmistusohjeisiin ja -vaiheisiin!

1. Pilko puna- sekä valkosipuli. Paista sipulisilppu sekä jauheliha paistinpannussa - tai mikäli haluat olla kaukaa viisas ja välttyä ylimääräiseltä tiskiltä, paista sipulit ja jauheliha kattilassa.

2. Kypsennettyäsi sipulit ja jauhelihat, (siirrä seos kattilaan ja) mausta se tacomausteella oman makusi mukaan.

3. Lisää joukkoon pilkottu paprika ja kääntele hetki.

4. Lisää kattilaan tomaattimurska, salsakastike,kerma ja jalapenoviipaleet, kiehauta.

5. Sekoita joukkoon vielä juustoraaste (sekä minitomaatit, mikäli suinkin muistat).

6. Jaa kastike (ne minitomaatit) ja lasagnelevyt kerroksittain uunivuokaan aloittaen urakan kastikkeella, jatkaen (minitomaateilla ja) lasagnelevyillä sekä päättäen sen lopulta viimeiseen kastikekerrokseen. Lasagnen päälle voi lisätä vielä minitomaatin puolikkaita ikään kuin koristukseksi.

7. Kypsennä lasagnea 175-asteisessa uunissa uunin keskitasolla noin 40 minuuttia.

Texmex-lasagne on ehkä lempiruokani. Paljon rakkautta reseptin keksijälle! ♥

Pidättekö te lukijat tulisemmasta ruuasta vai oletteko miedompien makujen ystäviä? Kertokaa! :-)

MIELENSÄ HYVINVOINNIN EDISTÄMISESSÄ EI OLE MITÄÄN HÄVETTÄVÄÄ

Mediassa liputetaan äärettömyyksiin asti fyysisestä hyvinvoinnista - siitä kuinka tärkeää ja hatun noston arvoista on olla tikissä. En todellakaan kiellä hyvän fyysisen kunnon merkitystä, mutta miksi lihakset tuntuvat tyystin syrjäyttäneen henkisen hyvinvoinnin roolin niin kutsutun "hyvän" elämän saavuttamisen suhteen? Meille tyrkytetään liiallisuuksiin asti vaihtoehtoja kuntosaleista uusiin muotijoogiin fyysisen hyvinvointimme edistämiseksi. Miksei meille kerrottaisi avoimesti siis myös paikoista, missä voisimme edistää henkistä hyvinvointiamme?
 Totta kai fyysinen hyvinvointi ja hyvä fyysinen kunto ovat yhteydessä henkiseenkin puoleen, mutta kaikkia henkisiä ongelmia ei liikuntakaan yksin kykene eliminoimaan, vaikka eri liikuntamuodot helpotusta ongelmiin tarjoaisivatkin. Ihminen tarvitsee ympärilleen ihmisiä, jotka kuuntelevat ja antavat vastauksia elämän askarruttaviin kysymyksiin. Tuollaisina ihmisinä voivat toimia tottakai esimerkiksi perheenjäsenet ja ystävät, mutta toisinaan ulkopuolisen ihmisen kanssa jutteleminenkin voi avata silmiä ja ovia uusiin ajatusmaailmoihin.

Minä voin rehellisesti myöntää käyttäväni ulkopuolisia avuja henkisen hyvinvointini edistämiseksi. Käyn säännöllisin väliajoin keskustelemassa psykologin luona, enkä koe asiassa mitään hävettävää. Psykologi-käynnit ovat kasvattaneet minua ihmisenä ja kykenen nyt paremmin ymmärtämään omia tunteitani sekä oikeuksiani. 
Kyse ei ole siitä, että perheoloni lapsuudessa olisivat olleet huonot tai etten voisi keskustella vanhempieni kanssa tänä päivänä asiasta kuin asiasta. Päinvastoin. Perheeni on maailman ihanin, enkä parempaa voisi toivoa. Ulkopuoliselle ihmiselle juttelemisella haenkin ehkä ulkopuolista vahvistusta ja tukea pulmieni ratkaisemiseksi, sillä esimerkiksi vanhempieni vinkit tuntuvat tulevan jollain tapaa "liian läheltä", vaikkakaan niidenkään tarjoamaa apua ei passaa väheksyä.

Olen luonnostaan hieman melankolinen ihminen ja pidän asioita herkästi sisälläni. En halua vaivata ihmisiä - etenkään läheisiäni - omilla ongelmillani, sillä en halua heidän alkavan kantaa huolta liiaksi asti. Siksi psykologille hakeutuminen tuntui minulle luonnolliselta vaihtoehdolta. Psykologi on henkilö, johon muodostuu tietynlainen side, joka on kuitenkin avoin, mutta ei liian läheinen. Hänelle voi huoletta purkaa sydäntään ja saada kysymyksiinsä vastauksia ulkopuoliselta kantilta.

Voisin paasata tästä asiasta loputtomiin, mutta veikkaan, ettei kovinkaan moni jaksaisi keskittyä kilometrien mittaiseen tekstipainotteiseen postaukseen. Toivon, että tämän postauksen lukeneet ihmiset ymmärtäisivät, ettei terapiassa käyminen tai vaikkapa henkiset retriitit ole hullujen hommaa, vaan verrattavissa esimerkiksi hammaslääkärissä suoritettavaan hampaiden tarkastukseen ja kunnon kartoitukseen. 

Mikäli susta tuntuu, että vaikkapa juuri psykologille jutteleminen edistäisi sun henkistä hyvinvointia, niin älä suotta arastele: 
Mikäli uskallat hakea apua, olet rohkea oman elämäsi sankari. Et todellakaan hullu tai säälittävä nössö!

Pitäkää huolta itsestänne - niin fyysisesti kuin henkisestikin! ♥

ONNEA ON..

..se, kun voi laittaa huulipunaa ihan vain senkin takia, että itse haluaa, vaikkei tekisikään yhtään mitään.
..se, että kevään kirjoitukset ovat ohi ja ainakin matematiikka läpi, vaikka arvosana alustavasti jäikin pisteen päähän C:stä.

..SE, että mulla on taas aikaa panostaa blogiin!

KELLOKUUMETTA

Syksystä saakka olen haaveillut rannekellosta. Toistaiseksi en ole moista saanut vielä hankittua, mutta haaveissa se todellakin edelleen on. Haluaisin kelloni olevan yksinkertainen ja kaikessa yksinkertaisuudessaan kaunis. Minulle ei sinänsä ole merkitystä olisiko kello kultainen vai hopea, metallinen vai nahkarannekkeinen. Yleisilme ratkaisee.

Olivia Burtonin kellot ovat sellaisia, jotka miellyttävät silmääni eniten. Epäilenkin, että ensimmäinen kello, jonka tulen ikinä hankkimaan on jokin kyseisen merkin malli. Kollaasissakin olevat Olivia Burtonin kellot, etenkin ensimmäisenä oleva ruusukultainen yksilö, ovat sellaisia, jotka voisin kotiuttaa vaikka heti tältä istumalta. 

 

Hopeista minua täydellisesti miellyttävää kelloa oli aika hankala löytää, mikä oli sinänsä kohtalaisen outoa kaltaiseltani hopean rakastajalta. Tuo kollaasissa oleva GANTin kellokaan ei ole sellainen, jolle sydämeni täydellisesti läpättäisi, mutta se on kuvaamassa haaveitani simppelistä, hopeisesta perusrannekellosta.

 

Viimeisenä kollaasissa oleva Daniel Wellingtonin kello sen sijaan on jälleen sellainen yksilö, jonka kotiuttaisin oikein mielelläni tuollaisenaan. Ihastuin malliin viime Kuopion reissulla, mutta silti en vielä sitä hankkinut. 

 

Onneksi haaveilukin on kivaa. Ehkä haaveilu tuottaa joku päivä hedelmää ja vielä tuona  jonain päivänä omistan kokonaisen kellokatraan! :-)

PUOLIKAS PRELI-PÄIVÄ PÄÄTTYI PEPEEN

Koska ehdin jo luvata My Day-tyyppisen postauksen tulon, en enää kehtaa jättää sitä julkaisematta, vaikka se jäikin puoleenväliin. Nautinto Pepe-lakun syötyä löi varmaan tajun kankaalle tai jotain, mutta kuvia ei enää puoli yhden jälkeen kameraan ilmestynyt. Ei enää sen jälkeen, kun laku oli vain käärepaperi divaanilla. Jokatapauksessa! Tässä katsaus puolikkaaseen perjantai-päivääni! :-)

05:30 Poikaystäväni herää aamuvuoroonsa. Herätysääni herättää myös minut, mutta päätän jatkaa untani vielä hetken aikaa.

05:45 Uneksimisesta ei lopulta enää hirveästi mitään tule, joten päätän nousta kerrankin aikaisin, jotta laittautumisen lisäksi ehdin syömään kerrankin ravitsevan aamupalan, jonka avuin selviytyisin matematiikan premiliäärikokeesta. Lukeminen on yliarvostettua, ruoka kannattelee.

06:20 Meikkaamisen jälkeen olen valmis ruokailemaan. Aamupalaksi valikoituu rieskaa sekä luonnonjogurttia myslin kera. Ei yksi rieska riitä mihinkään. Syön vielä toisenkin.

06:35 Täytettyäni mahassani olleen ammottavan aukon tiskailen astiat ja jatkan laittautumistani. Seuraavaksi luvassa on vaatetuksen valinta ja hiusten laitto. 

06:55 Pakko kuunnella hieman musiikkia, joka saa mieleni virittymään oikeaan, rauhoittuneeseen moodiin aamun "koitosta" ajatellen. Jännittää hirvittävästi! Täytyy kanavoida tunteet, johonkin järkevämpään kuin turhaan paniikkiin. Ensimmäisen kappaleen valinta on varsinainen yllätys, eikö?

 07:19 Kamala kiire bussipysäkille. Entä, jos myöhästynkin bussista?

07:29 Onkohan bussi mennyt jo? Joudunko tosissaan kävelemään? Ei se nyt varsinaisesti ongelma olisi, mutta tänäaamuna laiskottaa. 

07:31 Ihmisiä täynnä oleva bussi hurauttaa pysäkille. Ojennan kuskille rahat ja pohdin pitäisikö minunkin ostaa bussikortti. Onkohan saatavilla sellaista korttia, jolla voisin matkustaa niin paikallisliikenteessä kuin maakunnan sisälläkin? Täytynee ottaa selvää.

07:50 Lukiolla. Odotan mahdollisesti myöhässä olevaa ystävääni, jonka kanssa meidän kuuluu kulkeutua kokeeseen. 

08:00 Ystävä saapuu ja suuntaamme kohti juhlasalia, jossa kokeen on määrä alkaa pikimiten. 

08:02-10:47 Raapustusta, laskemista, tuskastumista, odotusta ja lopulta vihdoin myös VAPAUTUSTA.

11:25 Preliminäärikokeen tuskainen jännitys ja paineet ohi. Palkitsen itseni Lounashetken kana-tacosalaatilla, joka on ehkä vaatimattomasti maailman paras "valmisateria". Cheddar-juuston täyteläisen maun kohdatessa kanan täydellisen mausteisuuden, pehmeän makuiset maissinjyvät, raikkaan salaatin ja kurkun sekä taco-muruset, suussani on käynnissä THE makujen sinfonia. Rakkautta. Puhdasta rakkautta.

11:30 Salaattinautinnon keskellä päätän katsoa hieman Youtuben videotarjontaa. Uusia latauksia tilaamiltani kanavilta. Mahtavaa!

11:40 Salaatti on poissa. Videot on katsottu. Ulkona on täydellinen sää. Mitä tekisinkään seuraavaksi? Lähtisinkö kävelylle aurinkoon? Ei, heittäydyn lösöttämään sohvalle.

11:45 Eilenhän näkyi Voice Of Finland! Mitäpä jos katsoisin tähän väliin sen?

11:50 Voice Of Finland käyntiin ja Pepe-lakua poskeen. Olisikohan jännittävää olla itse laulamassa nimekkäille tähtivalmentajille? Olisikohan minusta siihen?

Se siitä My day-postauksesta. Ehkä vielä joskus saan aikaan kuvata todella sen KOKONAISEN päivän!