KELLOKUUMETTA

Syksystä saakka olen haaveillut rannekellosta. Toistaiseksi en ole moista saanut vielä hankittua, mutta haaveissa se todellakin edelleen on. Haluaisin kelloni olevan yksinkertainen ja kaikessa yksinkertaisuudessaan kaunis. Minulle ei sinänsä ole merkitystä olisiko kello kultainen vai hopea, metallinen vai nahkarannekkeinen. Yleisilme ratkaisee.

Olivia Burtonin kellot ovat sellaisia, jotka miellyttävät silmääni eniten. Epäilenkin, että ensimmäinen kello, jonka tulen ikinä hankkimaan on jokin kyseisen merkin malli. Kollaasissakin olevat Olivia Burtonin kellot, etenkin ensimmäisenä oleva ruusukultainen yksilö, ovat sellaisia, jotka voisin kotiuttaa vaikka heti tältä istumalta. 

 

Hopeista minua täydellisesti miellyttävää kelloa oli aika hankala löytää, mikä oli sinänsä kohtalaisen outoa kaltaiseltani hopean rakastajalta. Tuo kollaasissa oleva GANTin kellokaan ei ole sellainen, jolle sydämeni täydellisesti läpättäisi, mutta se on kuvaamassa haaveitani simppelistä, hopeisesta perusrannekellosta.

 

Viimeisenä kollaasissa oleva Daniel Wellingtonin kello sen sijaan on jälleen sellainen yksilö, jonka kotiuttaisin oikein mielelläni tuollaisenaan. Ihastuin malliin viime Kuopion reissulla, mutta silti en vielä sitä hankkinut. 

 

Onneksi haaveilukin on kivaa. Ehkä haaveilu tuottaa joku päivä hedelmää ja vielä tuona  jonain päivänä omistan kokonaisen kellokatraan! :-)